Kultaesineen arvo sormus, kello, harkko
Vaaka näyttää esineen kokonaispainon, mutta kullanostaja maksaa vain kultaosuudesta. Useimmissa umpikultakoruissa nämä ovat lähellä toisiaan, mutta kultakellossa, kivisormuksessa tai hammaskullassa kultaa voi olla vain osa punnitusta painosta. Näin luet kunkin esinetyypin oikein.
Perussääntö: paino vs. kultaosuus
Kullan arvo lasketaan kaavalla paino × pitoisuus × päivän kurssi. Pitoisuuden kertoo leima (585 = 58,5 % kultaa, 750 = 75,0 % ja niin edelleen — katso kullan leimat). Umpikultaisessa sormuksessa tai ketjussa käytännössä koko punnittu paino on tätä seosta, joten laskuriin riittää kokonaispaino ja leima.
Ongelmia tulee, kun esineessä on osia, jotka eivät ole kultaa mutta jotka painavat vaa'alla. Silloin kokonaispaino antaa liian suuren arvon. Alla käydään esinetyypeittäin läpi, mikä osa on kultaa ja mikä ei.
Näitä ei makseta kultana
- Timantit, värikivet ja helmet
- Kellojen koneistot ja lasit
- Ei-kultaiset osat kaksimetallisissa koruissa (keraaminen, titaani, teräs)
Isokivisessä korussa kivien osuus voi olla huomattava — joskus lähes puolet punnitusta painosta.
Valkokulta on kultaa siinä missä keltakultakin — pinnan rodiumkerros on häviävän kevyt eikä vaikuta arvoon. Kullattu esine (merkinnät GP, GF, HGE) on sen sijaan muuta metallia, jonka pinnassa on kultakerros. Kultaa on vain murto-osa painosta (GF-kerros on paksumpi kuin ohut GP- tai HGE-pinnoite), joten arvoa ei voi laskea kultakorun tavoin.
Sormuksen arvo ja paino
Sileässä sormuksessa koko runko on samaa kultaseosta, joten kokonaispaino kelpaa sellaisenaan. Tyypillinen paino on siro naisten sormus noin 2 g, vihkisormus noin 4 g ja leveä miesten sormus noin 8 g — mutta vaihtelu on suurta, joten punnitse.
- Kivelliset sormukset: suuri kivi voi viedä merkittävän osan punnitusta painosta. Kullanostaja irrottaa kiven tai arvioi sen painon ja vähentää sen — kivelle voi silti olla oma erillinen arvonsa.
- Kaksimetalliset sormukset: osassa nykysormuksia on keraaminen, titaani- tai volframiosa. Vain kultaisen osan paino lasketaan.
Ketjun ja rannekorun arvo
Ketjun lenkit ja lukko ovat samaa kultaa. Ketjun paino riippuu täysin lenkkityypistä: sama 50 cm kaulaketju painaa ohuena ankkuriketjuna vain muutaman gramman mutta tukevana panssariketjuna yli 25 g. Kultamäärää ei siis voi päätellä ketjun pituudesta tai ulkonäöstä — se on punnittava.
Riipuksessa voi olla kiviä tai muuta metallia kuin itse ketjussa, joten punnitse ja arvioi se erikseen.
Kultakellon arvo
Aidossa umpikultaisessa kellossa kultaa on koko kuori: keskiosa, kehä, pohjakansi ja yleensä myös kruunu. Kultaa eivät ole koneisto, kellonlasi, vetoakseli eivätkä kuoren sisällä olevat jouset ja ruuvit. Kultaranneke on kultaa lenkeistään, mutta niveltapit voivat olla terästä. Kultaosuus jää siksi kokonaispainoa pienemmäksi — kuinka paljon, riippuu koneiston koosta.
Pitoisuusleima (585, 750, 0.750 tai 18K) ja mahdollinen tarkastusleima ovat pohjakannen sisäpuolella. Jos leimaa ei ole, kello on todennäköisesti kultakuorrutettu tai kullattu:
- Kultakuorrutettu (gold cap, "plaqué or"): ohut umpikultakerros vain kuoren päällä; sivut ja pohjakansi ovat terästä, usein merkintä "STAINLESS STEEL BACK", "ACIER" tai "FOND ACIER". Romukulta-arvo on pieni.
- Kullattu (GP, "GOLD PLATED"): vain pinnoite muuta metallia, ei romukulta-arvoa. Kuluma näkyy ensin kruunussa ja kuoren reunoissa.
Ennen kuin myyt kultakellon romuksi: toimiva, tunnetun merkin kello on usein selvästi arvokkaampi kellona kuin sulatettuna. Anna kello ensin kelloliikkeen tai huutokaupan arvioitavaksi — vasta sen jälkeen romukullan arvo on vertailukohta.
Hammaskullan arvo
Hammaskullassa on tavallisesti kultaa, mutta seos vaihtelee eikä sitä ole leimattu. Hammasseoksissa käytetään kullan lisäksi platinaa, palladiumia ja hopeaa, ja pitoisuus vaihtelee laajasti valmistusajan ja -maan mukaan. Osa nykyisistä kruunuista on perusmetallia tai kokonaan keraamisia, jolloin kultaa ei ole lainkaan.
Pitoisuutta ei voi arvioida silmällä eikä lukea leimasta — kullanostaja määrittää sen testaamalla (happotesti tai XRF-mittaus), ja arvo selviää vasta silloin. Pyydä, että testaustulos eli paino ja mitattu pitoisuus näytetään sinulle ennen tarjousta.
Kultakolikon arvo
Kolikossa kultamäärä on tiedossa tarkasti, koska se perustuu lyöntistandardiin. Suomen markka-ajan kultarahat (10 ja 20 markkaa, lyöty 1878–1913) noudattivat samaa standardia kuin Ranskan Napoléon. Taulukossa kokonaispaino on kolikon paino vaa'alla ja puhdas kulta se määrä, jonka mukaan sulatusarvo lasketaan.
Suomi 20 markkaa (1878–1913)
Suomi 10 markkaa (1878–1913)
Sovereign (Iso-Britannia)
Krugerrand, 1 oz (Etelä-Afrikka)
Napoléon, 20 frangia (Ranska)
| Kolikko | Kokonaispaino | Pitoisuus | Puhdasta kultaa |
|---|---|---|---|
| Suomi 20 markkaa (1878–1913) | 6,45 g | 900 (21,6K) | 5,81 g |
| Suomi 10 markkaa (1878–1913) | 3,23 g | 900 (21,6K) | 2,90 g |
| Sovereign (Iso-Britannia) | 7,99 g | 916,7 (22K) | 7,32 g |
| Krugerrand, 1 oz (Etelä-Afrikka) | 33,93 g | 916,7 (22K) | 31,10 g |
| Napoléon, 20 frangia (Ranska) | 6,45 g | 900 (21,6K) | 5,81 g |
Älä myy tunnettua kolikkoa romukultana. Sijoituskultakolikoista maksetaan sulatusarvon lisäksi preemio, ja harvinaisista vuosikerroista voi saada moninkertaisen hinnan metalliarvoon nähden. Vuoden 1926 100 ja 200 markan kultarahat olivat Suomen viimeiset viralliset käyttökultarahat, mutta yleiseen kiertoon ne eivät juuri päätyneet. Harvinaisuutensa vuoksi niistä maksetaan keräilyrahoina huomattavasti pelkkää sulatusarvoa enemmän. Suomen Rahapajan myöhemmät juhla- ja keräilykultarahat hinnoitellaan niin ikään keräilyarvon mukaan. Tarkista kolikon arvo kolikkoliikkeeltä ennen myyntiä; keräilijät tavoittaa parhaiten huutokaupassa. Sijoituskullan verotus poikkeaa tavallisten korujen myynnistä — katso verotusopas.
Kultaharkon hinta
Kultaharkko on 24 karaatin kultaa (leima 999 tai 999,9). Harkkoon on lyöty paino, pitoisuus ja valmistajan tunnus, joten kultamäärä on suoraan luettavissa — koko punnittu paino on puhdasta kultaa. Tunnetun rahapajan tai jalostamon harkot ovat helpoiten myytäviä.
Harkot ovat sijoituskultaa: myyntihinta on lähellä pörssikurssia, tyypillisesti hieman sen alle ostajan katteen verran. Sijoitustarkoituksessa hankitun harkon mahdollinen luovutusvoitto on veronalaista ensimmäisestä eurosta alkaen, ellei verovuoden myyntihintojen yhteissumma jää enintään 1 000 euroon (ks. verotus). Säilytä ostokuitti ja aitoustodistus, jos sellainen on.
Yleisin virhe: syöttää laskuriin esineen kokonaispaino, kun mukana on kiviä tai muita ei-kultaisia osia — arvio menee silloin liian suureksi. Arvioi ensin kultaosuus. Myyntitilanteen muut sudenkuopat on koottu kullan myynti -oppaaseen, ja päivän kurssin näet kullan hinta -sivulta.
Laske esineesi kultaosuuden arvo
Kun tiedät kultaosuuden painon ja pitoisuuden, laskuri näyttää reilun tavoitehinnan päivän kurssilla.
Laske esineesi arvo →Usein kysyttyä
Lasketaanko korun kivet mukaan kullan painoon?
Ei. Timantit, värikivet ja helmet eivät ole kultaa, eikä niitä makseta kultana. Kullanostaja joko irrottaa kivet ennen punnitusta tai arvioi niiden painon ja vähentää sen. Kivissä voi silti olla omaa arvoa, joka kannattaa selvittää erikseen ennen romukauppaa.
Paljonko kultaa kultakellossa on?
Aidossa umpikultaisessa kellossa kultaa on koko kuori: keskiosa, kehä, pohjakansi ja yleensä myös kruunu. Koneisto, kellonlasi ja sisäosat eivät ole kultaa, joten kultaosuus jää kokonaispainoa pienemmäksi. Kultakuorrutetuissa ja kullatuissa kelloissa pohjakansi ja sivut ovat terästä — pitoisuusleima pohjakannen sisäpuolella kertoo, onko kello umpikultaa. Toimiva merkkikello on usein arvokkaampi kellona kuin sulatettuna.
Onko hammaskulta aitoa kultaa?
Hammaskullassa on yleensä kultaa, mutta seos vaihtelee: mukana on usein platinaa, palladiumia tai hopeaa, ja osa nykyisistä kruunuista ei sisällä kultaa lainkaan. Pitoisuutta ei voi lukea leimasta, vaan kullanostaja määrittää sen testaamalla. Pyydä testaustulos eli paino ja mitattu pitoisuus nähtäväksi ennen tarjousta.
Kannattaako markka-ajan kultaraha myydä romukultana?
Ei kannata tarkistamatta keräilyarvoa. Suomen 10 ja 20 markan kultarahat (1878–1913) sisältävät 2,90 g ja 5,81 g puhdasta kultaa, mutta harvinaisemmista vuosikerroista ja hyväkuntoisista kappaleista maksetaan selvästi metalliarvoa enemmän. Vuoden 1926 100 ja 200 markan kultarahoista jäi valtaosa laskematta kiertoon, joten säilyneitä hyväkuntoisia kappaleita on vähän ja ne ovat arvokkaita keräilykohteita. Pyydä arvio kolikkoliikkeeltä ennen myyntiä.